Tuin kuitenkin lastensuojelutyötä sen verran, että ostin iltarannekkeen saadakseni käydä muutamassa kohteessa. Sää oli viileä, eikä ihmisiä puistossa ollut mainittavaa määrää, ja siksi Noitajunankin sain kokea ensimmäistä kertaa YPÖYKSIN, ilman että rakennuksessa oli ketään muuta kuin laitehenkilöstö. En ole tullut sen herkemmäksi kuin aiemmin, ja kummitusjuna-ajo on aina kuulunut perinteisiini Lintsillä käydessäni, mutta painotan entistäkin painokkaammin, että Lintsin Noitajuna (olikos se nyt viralliselta nimeltään edelleen Kyöpelinvuoren hotelli?) on pirun ahdistava ja pelottava kaikessa säkkipimeydessään ja haudanhiljaisuudessaan - höystettynä tietenkin niillä noitien kimeillä kiljaisuilla ja sivaltavia rääkynöillä. Jos siellä olisi vielä ollut live-kummittelijoita, minut olisi saatu kantaa ulos paareilla! Toivoisin, että pienten lasten vanhemmat miettivät kaksi kertaa, ennenkuin pakottavat lapsukaisensa tuohon kamaluuteen. (Ja ymmärrättehän toki, että tämä on kehu? Pakkohan junan toteutus on olla hyvä, jotta siitä noin ahdistava - ja pilkkopimeä - saadaan!).
Eksyin myös sinne betoniporrastasantein rakennetulle lastenalueelle (kaukana kauniista tämäkin), ja päädyin hetken mielijohteesta ajamaan vanhalla kunnon Polypilla, eli Mustekalalla. Yllätykseni oli suuri kun vaunussa oli turvavyö - mutta hetimiten yhdistin tämän siihen viimekesäiseen mysteeriseen onnettomuuteen. Muotoilin kysymykseni hieman väärin laitehenkilökuntaan kuuluvalle nuorelle miehelle, mutta hänen ansiostaan selvisi, että jos turvavyö ei mahtuisi asiakkaan ympärille, voitaisiin tilannekohtaisesti asiakkaan sallia ajo ilman turvavyötä. Minä läskilöllökäinen, joka en ole noin 15 vuoteen mahtunut huvipuistolaitevalmistajien oletusarvojen sisään, sain Mustekalan turvavyön kiinnitettyä, mutta jos mukanani olisi ollut pienikin lapsi, olisi elämys varmaan päättynyt siihen. (Samaa vyötä siis käytetään kahden tai kolmen henkilön kiinnisitomiseksi). Ilmeisesti uusien vaunujen myötä Mustekalaa ajetaan joko nopeammin kuin ennen, tai G-voimat ovat vain lisääntyneet entisestään, sillä ajelun aikana tajusin täysin että todella kevyt henkilö voisi teoriassa lentää vaunusta ulos, ellei osaa pitää kiinni. Meikäläisenkin läskipeppu nousi aina huippukohdassa irti penkistä! Aloin siis miettiä viime kesän onnettomuutta täysin uudesta perspektiivistä; ihan hyvä sittenkin, että vaunuissa on nykyään nuo vyöt.
Lyhyen Lintsi-visiittini muihin kohteisiin kuului edelleen ilmainen Panorama-näkötorniajelu, sekä Linnunradan, vanhan Space Expressin, vaihtoehtoisajelut. Ensin nautin ajelusta etuvaunusta käsin ilman noita virtuaalilaseja - ja Disneyland Parisin alkuperäisen Space Mountainin ajomusiikkia hyräillen puoliääneen
- ja sitten toisella ajokerralla päätin silkasta uteliaisuudesta kokeilla yhtä noista virtuaalijutuista. (En ole tämmöisiä virtuaalilaseja koskaan kokeillutkaan!). Olihan se ihan kiva kokemus; tuttu ajorata tuttuine käännöksineen ja ylämäkineen oli rakennettu ja synkronoitu elokuvalliseen virtuaalinäkymään hienosti, ja oli siellä jotain avaruusörkkejä ynnä lenteleviä meteoriittejäkin, mutta silti kokeilu jätti itseni aika kylmäksi. Kokemus myös laittoi useita herätyskelloja soimaan päässäni: (1) junan lastaus on nyt entistäkin hitaampaa, jos laitehenkilökunnan täytyy auttaa jokaista kaltaistani tumpeloa; (2) junan ensimmäiseen penkkiin ei saisi päästää muita kuin ILMAN virtuaalilaseja matkustavia; (3) ja näiden puolinaamaa peittävien elokuvalasien hygieenisyys tottakai mietityttää! En ole pöpöpelkuri, mutta kuinkahan usein nämä puhdistetaan, ja kuinka monta varalaitetta on, jos joku oksentaa sellaiseen tai satuttaa itsensä sellaisella?Kävin myös ajelemassa läpi Taikasirkuksen (olikos se vielä tällä nimellä?) sekä läpikävelin Kammokujan. Niissä ei mitään uutta, ja varsinkin Taikasirkuksen kohdalla totean, että Lintsin huolto-osasto on ilmeisesti koko pitkän talven rakentanut pelkästään niitä teräsrautakasoja Ratalaaksoon, kun tämän darkkiksen ehostus & huolto paljolti unohdettu! Suurin osa pelleistä kyllä liikkuu, mutta puitteet ovat karseahkot; maalipinnat siellä täällä kärsineet, kangaspeitteet repaleisia, ja vaunut yhtä epävarmoja liikkeiltään kuin aiempinakin vuosina.
Jos viralliset ravintolat jättää pois laskuista, Lintsin ruokatarjonta on yksinkertaistunut aikamoisesti. Suolaiseen pikkunälkään lähinnä hodaria, makkaraperunoita, jotain vegevaihtoehtoa, ja siinäpä se. Aiempi "keskuskioski" (nakkikioski/vohvelikioski) on kyllä uusittu järkevästi niin, että aiempien vuosien taistelut lokkien kanssa tällä paikalla jäänevät varmaan historiaan, mutta tuotteiden hinnat ovat kyllä kokeneet hurjan nousun. Ostin kuitenkin kotiinvietäväksi pari Lintsihotdoggia ilman mitään mausteita, täydellä hinnalla tietenkin. Äiskä tuli kotona onnelliseksi kun sai hodarin; nakki oli aika iso.
Lintsin taksitolpalta lähdin yöpymispaikkaani kohti hyvin epämääräisellä taksilla, ja tuo ajelu oli kyllä Lintsi-vierailuni jännittävin osuus – tosin ei yhtään positiivisessa mielessä... (minun täytyi näpytellä kuskin GPS:ään osoite, kun hän antoi ymmärtää ettei osaa ajaa Kalliosta Katajanokalle!).
- KENNETH -
Viime vuonna olin siellä juhannuksena, niin oli aika vähillä taksit, heh.