Tykkimäeltä tuli aloitettua ns. ”myöhemmän nuoruuden” huvipuistohullutus. Silloin oli kulunut lähes vuosikymmen edellisestä huvipuistoreissusta, eikä tällaisia matkakohteita ollut aikaisemmin tullut tarkkailtua niin sanotun harrastelijan näkökulmasta. Tykkimäestä en aikaisemmin hoksannut tehdä matkaraporttia, mutta malttamattomana uutta kesäkautta odottaen, teen pienen muistelmatyylisen raportin nyt noin 1,5 vuotta reissun jälkeen.
Tykkimäellä vierailtiin aivan elokuun lopulla huvipuiston päättäjäisissä. Samana päivänä oli aikaisemmin tullut rankkasadekuuro Kouvolan seudulla,
joten pieni pelko oli huonosta säästä. Onneksi tämä pelonaihe osoittautui täysin aiheettomasti koko loppupäivän ajaksi.
Vierailimme huvipuistoalueella klo 17-22 välisenä aikana, joten pääsimme näkemään myös lopun huikean ilotulituksen. Kuvia en tietenkään hoksannut ottaa, koska koko vierailu meni lukuisien kohteiden ihmettelyyn ja lapsenmieliseen nauttimiseen, joka on mielestäni huvipuistopäivän yksi tärkeimpiä piirteitä.
Kesäkauden 2015 päättäjäisissä Enterprise oli valitettavasti pois käytöstä koko päivän, joten se ei tule myöskään näkymään omassa listavertailussani. Mikäli kohde olisi ollut käytössä ja tullut koettua, olisin todennäköisesti sijoittanut sen TOP5 -joukkoon.
Sen pidemmittä puheitta paremmuuslista käyntiin. Viiden tunnin vierailun ja huvittelun aikana tuli koettua ainoastaan 14 laitetta. Kun kyseessä oli ensimmäinen vierailu vuosikymmeneen, ei ensimmäiseksi tullut selvitettyä kaikkia mahdollisia kohteita, joihin olisi tullut päästyä pituusrajoituksen puitteissa. Joissakin laitteissa vierailtiin useamman kerran.
Sijat 10-14 jaoin laitteille, jotka olivat kokemuksina tyydyttäviä, mutta huvipuistokäynnin yhteydessä ehdottomasti koettavia.
14. sijalle pääsee nyt jo edesmennyt Mysteerio. Kohteessa pääsi kokemaan/testaamaan erilaisia silmänkääntötemppuja. Kohde on varmasti sadesäällä ollut hyvä tapa odottaa sään paranemista ja kuluttaa aikaa kuivana sisätiloissa. Oman vierailuni aikana kokemus kuitenkin jätti kylmäksi, vaikka osa tutkittavista ilmiöistä oli ihan mielenkiintoisia.
13. sijan saa Kustirata, jossa poljetaan hauskanoloisilla vaunuilla muutamien metrien korkeudessa. Idea on vähän kuin köyhän miehen Monorail. Hyvä puoli kohteessa on omaan tahtiin koettava elämys, jossa saa pysähtyä ihailemaan puiston kauneinta kohtaa. Toisaalta huonona puolena ovat ipanat, joilla on kiire päästä kovaa tahtia eteenpäin, ja jotka eivät ymmärrä käsitejonoa elämys/nauttiminen/rauhoittuminen.
12. sija tulee Yllätysten talolle. Kohteessa on perinteiset Vekkula-efektit, kuten pyörivä tynnyri, vinohuone sekä lopun liukumäki, joka teloi allekirjoittaneen. En osannut kai laskea sitä kunnolla, tai jotain… Hauska käyntikohde, jossa saa nauttia jälleen omaan tahtiin etenemisestä, mutta ruuhka-aikana melko sietämätön paikka.
11. sijan saa Kummitusjuna. Olisin sikäli halunnut antaa korkeamman rankkauksen laitteelle, koska mielestäni se on Suomen parhaimpia Dark Ride -kohteita. Roikkuvat narut koituivat omalta osaltani oikeaksi säikytyksen aiheeksi. Äänitasokin oli kohdallaan, toisin sanoen ei tarvinnut pitää käsiä korvilla, niin kuin yhdessä toisessa kummitusjunassa…
10. sija menee Kouvola-pyörälle. Maailmanpyörät ovat huvipuistojen rauhoittumispaikkoja, ja mielestäni on hyvä, että myös Tykkimäki sai tällaisen laitteen. Näkymä huipulta on käsittämättömän hieno, erityisesti hyvässä säässä auringonlaskun aikaan.
Sijat 7-9 menee rankingissani laitteille, jotka tarjoavat vauhtia ja mukavan nipistyksen tunteen vatsanpohjassa.
9. sijan ansaitsee Calypso. Laitteessa vaunut pyörivät suuren levyn päällä siksakkia muistuttavaa rataa. Idea on siis kuin monen tivolin Sizzler-tyylisissä laitteissa. Calypsonkin olisi voinut rankata ylemmäs listassa, mutta kolmeen kertaan läpikäyty laite viiden tunnin sisällä aiheutti lievän äklö-reaktion, johon ei vielä tuossa vaiheessa ollut tottunut.
8. sija kuuluu Keinukarusellille. Tämä on yksi henkilökohtaisia suosikkejani jokaisella huvipuistoreissulla. Laite pyörittää kevyen näköisissä ketjuissa ja nousee ajon aikana useamman metrin. Juuri ketjujen heppoisuus antaa mukavan lisäsäväyksen vauhdikkaalle kyydille.
7. sija menee Pilvenpyörälle, joka niin ikään on yksi henkilökohtaisia suosikkejani. Keinukarusellin tavoin Pilvenpyörä antaa vauhdikasta pyöritystä ja lennokasta fiilistä, mutta korkeamman sijan tämä laite saa mahtavan näköalan ansiosta. Tykkimäki on sijoittanut Pilvenpyörän melkoisen nerokkaalle paikalle mäen huipulle.
Sijoilla 4-6 olevat laitteet ovat mielestäni Tykkimäen ehdottomasti koettavia laitteita. Kaikkia voisi sanoa yhdistävän hurja ensivaikutus, mutta todellisuudessa pehmeä kyyti.
Sijan 6 saa Taifun. Itse keksin kutsua tätä Calypson isoveljeksi. Laitteen vaunut nousevat noin parinkymmenen metrin korkeuteen. Torni on yhdistetty kolmeen erilliseen varteen, jotka pyörivät usean nousun ja laskun aikana. Lisäksi varsien päässä olevia vaunuja pyörittää ilmeisesti vielä erillinen moottori, joka takaa vauhdikasta menoa korkeuksissa. Kokemus on tästä huolimatta pehmeää. Taifun on sijoitettu keskeiseen paikkaan huvipuistoa, josta näkee hyvin puiston yleiskuvan.
5. sija menee Trombille. Kohde ilmeisesti määritellään vuoristoradaksi, vaikka omasta mielestäni se on melko kaukana perinteisestä kuvasta. Laitteen ajajat istuvat naama poispäin vaunun keskustasta, joka pyörii matkatessaan samalla edestakaisin U-muotoisella radalla. Näyttää hurjemmalta, mitä todellisuudessa on. Ajokokemuksena kuitenkin hurjanhauska, josta muodostui itselleni yksi huvipuiston kestosuosikeista.
4. sija kuuluu Vesiliukuradalle. Vaihtoehtoina tässä kohteissa on kaksi suoraa rataa sekä yksi mutkitteleva tuubirata, joka oli erityisen miellyttävä. Tuubissa tuntui hetken kuin olisi ”laskenut” ylöspäin. Jännittävän mutkittelun jälkeen rata päättyy huimaan laskuun, joka ottaa oikein ihanasti vatsanpohjasta. Tämä oli joskus kauan sitten pienenä lapsena Tykkimäki-päivän ehdoton päätös.
Sijat 1-3 saavat laitteet, jotka ovat omasta mielestäni yksinkertaista Tykkimäen parhaimpia. Laitteissa ei jää puuttumaan kovaa vauhtia, mutta tämän lisäksi laitteiden hurjuus vie kokemuksen aivan uudelle tasolle.
Vaikka olenkin jälkeenpäin osoittautunut vannoutuneeksi vuoristoratahurjapääksi, jäi Idän pikajuna tällä kertaa vain 3. sijalle. Verrattuna Linnanmäen sisarukseensa, on Tykkimäen versio ehdottomasti vauhdikkaampi. Korkeutta laitteelta ei löydy muutamaa metriä enempää, mutta radan profiili kaarteineen tuo tervetullutta hurjuutta mukaan elämykseen.
Tykkimäen ainoa oikea vuoristorata jää kahden hurjapäiden suosikin jalkoihin. Näistä hopealle kipuaa 72-metrinen Star Flyer. Laite on käytännössä korkea Keinukaruselli, mutta kuvittelepa samat heppoiset ketjut korkealle puiden latvojen yläpuolelle kiidättämään istuimia parhaimmillaan 70 km/h tuntivauhtia. Tämän enempää ei tarvitse sanoa.
Tykkimäen suuri voittaja omassa listassani on vasta muutamia vuosia sitten puistoon saapunut Loop Fighter. Laite on Pendulum-tyyppiä, jossa 16 istujaa pääsevät heilurivarren varassa pää alaspäin ihailemaan maankamaraa parinkymmenen metrin korkeudelta. Heiluri pyörii ja ajon loppupuolella myös istuimet alkavat heittelehtiä. Aivan kauhea laite, ja kuitenkin mahdottoman siisti. Vierailun päätös ja loppuhuipennus.
Yleiskuvana Tykkimäen huvipuisto on mielestäni viihtyisyydeltään Suomen paras huvipuisto. Alue on rakennettu väljästi laajalle alueelle, jolloin Linnanmäen kaltaista klaustrofobiaa ei tarvitse tuntea. Laitteita on sinänsä vähän, mutta sen korvaa useammin ajettavissa olevat laitteet, koska puistossa ei ole suurimpien huvipuistojen kaltaisia jonoja – varsinkin kun osaa ajoittaa vierailun oikein. Lisäksi tämä vierailijoiden vähäisempi määrä luo puistoon vielä erityisen paljon enemmän viihtyisyyden tunnetta.