Särkänniemi 22.6.2017
Lähetetty: 10.7.2017 14:41
SÄRKÄNNIEMI 22.6.2017
Särkänniemessä päädyttiin käymään huvipuiston kannalta parhaana mahdollisena aikana. Oli kesäkuun 22. päivä, vain päivä ennen juhannusaattoa. Tämän lisäksi Tampere kuului epävakaan säärintaman alueelle, jolla oli varmasti myös roolinsa asiakaskunnan harventamisessa. Loppujen lopuksi päivästä tuli huikean hyvä, ilma oli hieman viileä, vesisateita tuli kuuroluonteisesti, mutta aurinko pääsi paistamaan myös sopivissa väleissä.
Mikä ajankohdassa oli parasta, oli juurikin jonojen täydellinen puuttuminen. Kaikkiin kohteisiin pääsi melkein välittömästi ja joissain tapauksissa laitteissa tuli juostua useamman kerran.
Ennen varsinaista huvilaiteosiota Särkänniemi on aina aloitettu sen suurimmalla maamerkillä, Näsinneulalla. Lapsuudesta – noin 15 vuoden takaa – minulla on hämäriä muistikuvia muutamasta laitteesta, sekä Näsinneulasta, josta en silloin uskaltanut ihailla maisemia. Nyt korkean paikan sietokyky on huomattavasti parempi, joistakin huvilaitteista on saanut käsin kosketeltavaa harjoitusta näin aikuisiällä. Näsinneulan avulla oli hienoa avartaa joitain muistikuvia, ihailla puistoa nykyisessä muodossaan sekä suunnitella mahdollista reittiä kohteiden ja laitteiden parissa.
Särkänniemen ehdoton vahvuus on Näsijärvessä, sen tarjoamissa upeissa maisemissa sekä laitteiden nokkelalla sijoituksella järven ympäristöön. Parhaiten maiseman esteettisyyttä käyttää hyväkseen Kantti X Kantti, MotoGee sekä jopa Half Pipe, vaikkei se järven välittömässä läheisyydessä olekaan. Järven osallisuutta hurjuuselämyksen tuottamisessa on ajateltu myös erittäin kekseliäästi. Esimerkiksi Ilmaveivi tai Trombi käyvät välillä niin lähellä vedenpintaa, että melkein voisi odottaa loiskahtavansa veteen kesken ajon.
Näsinneulassa vieraillessamme sattui myös ensimmäinen sadekuuro, joten päätimme toistaiseksi pysyä rakennuksessa. Mikäpä sen parempi kuin suunnata seuraavaksi akvaarioon. Kohde on hieno, mutta jostain syystä aiheutti minulle jo jonkinlaisen pahoinvointiaallon. Uskoisin, että tämä on johtunut syvyyslaseista, joita epäilin tästä salaperäisestä äklötyksestä.
Tämän jälkeen kävimme Planetaarion ensimmäisessä näytöksessä, joka meidän tapauksessa sattui olemaan ”Me ja muukalaiset”, jossa selviteltiin elämän mahdollisuutta muualla avaruudessa. Toisessa näytöksessä perehdyttiin aurinkokunnan ihmeellisyyksiin. Näytökset olivat selvästi suunnattu enemmän lapsille kerronnan ja esitystavan perusteella. Itselleni ja seuralaiselle Planetaario taisikin toimia ennemmin päiväunitilana, koska me ihan oikeasti nukahdettiin molemmissa näytöksissä. Hyvä rauhoittumispaikka nähtävästi.
Lopulta kun pääsimme ulos huvipuiston puolelle, olikin mukava nähdä auringonpaistetta ja sinistä taivasta, vaikka taivaanrantaa kehystivätkin ajoittain hyvin synkän näköiset pilvet. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä meidän lisäksemme, mutta jonoja ei kertynyt missään vaiheessa. Seitsemän tunnin mittaisen aukioloajan kuluessa kävimme kaiken kaikkiaan 18 eri laitteessa, jotka on jälleen sijoiteltu kokemuksen ja jälkipuinnin perusteella paremmuusjärjestykseen. Jotkin kohteet olivat yksinkertaisesti niin huippuja, että ne vaativat useamman käyntikerran.
KANTTI X KANTTI: Sijoitus 18/18. Laite sai viimeisen sijan meidän vierailemistamme laitteista, mutta ei suinkaan ollut mikään huono kokemus. Sijoitukseltaan laite saa täyden erinomaisen arvosanan. Huikean kauniin järvimaiseman rannalla, Angry Birds -alueen reunalla toimiva vanhojen autojen rata on kokemuksen arvoinen, ja vähintään sitä voi pitää rauhoittavana kohteena hevijuuserilaitteiden ohessa.
VAUHTIMATO: Sijoitus 17/18. Särkänniemen pienin ja lapsiystävällisin vuoristorata sijaitsee osana Angry Birds -maata, heti sen uuden 45-metrisen isoveljensä välittömässä läheisyydessä. Tämä on toinen hyvistä ”rauhoituskohteista”, ja pienen metsikön reunalla kiertelevä vuoristorata hurmaa kyllä hieman suuremmatkin kävijät mukavan leppoisalla kyydillään. Suositeltava kohde, erityisesti niille, joita ei hurjat laitteet kiinnosta.
VIIKINKILAIVA: Sijoitus 16/18. Tämä laite sai isompien joukosta sen huonoimman sijoituksen, koska jostain syystä tämä laitetyyppi saa minut hyvin huonovointiseksi nykyään. En ymmärrä, miten keinuva liike voi toimia perusteena huonolle ololle, koska kuitenkin huomattavasti hurjemmissa kohteissa pystyn käymään ilman minkäänlaisia ongelmia. Merisairautta maalla…
HUVIMAJA: Sijoitus 15/18. Laite oli mielestäni sijoitettu taitavasti kauniin metsikön varrelle. Karuselli itsessään näytti hieman kuluneelta ja mielessäni kävi, milloin karusellin kattosuojaa on esimerkiksi uusittu. Vauhti oli leppoisaa pyöritystä ja toimi miellyttävänä rauhoittajana hurjien laitteiden ohella.
ILMAVEIVI: Sijoitus 14/18. Tämä kohde on yksi henkilökohtaisia suosikkejani jo lapsuudesta, ja tässä voi todella kokea lentämisen tunnetta. Laite on hienonnäköinen – kuten kaikki ketjukarusellit tahtovat olla – ja sijoittelu järvenreunalla tarjoaa ekstrahauskan kokemuksen. Alhainen sijoitus johtuu lähinnä seuraavista ajokerroista, jolloin laitteen mielenkiinto oli jo omaan tuntumaan pienempi.
HURRICANE: Sijoitus 13/18. Laite näytti ulkoapäin hurjemmalta, mitä se lopulta olikaan. Kyyti oli oikeastaan hyvin leppoisaa – ja epätavallisen tuntuista. Sivuttaiskeinunta ei yllättäen tuntunut niin pahalta, mitä olisi voinut olettaa ja meillä oli kuitenkin Viikinkilaiva koettuna juuri ennen tätä laitetta.
TAKE OFF: Sijoitus 12/18. Jostain syystä tämä laite aiheutti pettymyksen hurjien laitteiden Highwayllä. Pyöritystä ja kieputusta tuli kyllä jonkin verran, mutta maisemia ei paljon ehtinyt katselemaan ajokokemuksen aikana ja tämä olisi sentään ollut jotain toivottavaa, koska muuten en saanut oikein mitään irti tästä laitteesta.
KOSKISEIKKAILU: Sijoitus 11/18. Aivan Tukkijoen veroinen kastelulaite tämä kohde ei ole, mutta tarjoaa silti riittävästi riemun ja jännityksen hetkiä. Kävimme kohteessa peräti kolme kertaa, lähinnä siksi että yritimme kastua. Viimeisellä ajolla lauttamme käyttäytyikin muihin ajoihin nähden eri tavalla ja alkoi pyöriä laineiden vietävänä suhteellisen hurjasti, mikä toi kohteeseen ylimääräistä viehätystä. Vierailemisen arvoinen.
TYRSKY: Sijoitus 10/18. Vaikkei olekaan mikään varsinainen hevijuuserilaite, tarjoaa tämä kohde ratkiriemukkaita hetkiä. Alku muistuttaa hyvin paljon Tykkimäen Trombia, mutta lisäelementin tähän kohteeseen tuo toinen radan pätkä, joka antaa laitteelle tietyllä tavalla hurjemman vaikutelman. Todella hauska ja suositeltava kokemus, tosin itse en enää koskaan mene tähän laitteeseen heti X:n jälkeen. Lesson learned.
TUKKIJOKI: Sijoitus 9/18. Tukkijoki on ollut jo lapsena yksi suosikkilaitteistani, mutta tässä kohteessa tuli lopulta vierailtua vain kerran, koska jotenkin kastumista ei halunnut kokea uudestaan. Ajon aikana koskenlasku tarjoaa pari yllättävää alamäkeä ennen lopun suurinta pudotusta. Kulku laitteeseen on hieno mielestäni ja ylikulkusillalta on hauska katsella muiden ”uhrien” riemunkiljahduksia takuuvarman kastumisen edellä.
MOTOGEE: Sijoitus 8/18. Vuoristoratojen ystävänä on pakko todeta, että Särkänniemen tarjonta radoissa on hyvin mielenkiintoinen. Saa istua jalat roikkuen radan alapuolella, saa kieppua jättimäisen rullalaudan päällä, saa lentää häkin sisällä – ja sitten saa ajaa moottoripyörällä. MotoGeessä paras kohta on lähtökiihdytys, joka on mielestäni hyvin pehmeä, vaikka syke nousi yhtä nopeasti huippuunsa lähtökiihdytyksen myötä. Loput radasta muistuttaa vähän idän pikajunaa jyrkillä kaarteillaan. Järvimaisema pääsee tässäkin kohteessa edukseen. Loppujarrutus oli omaan makuun vähän liian raju.
TROIKA: Sijoitus 7/18. Tässä kohteessa kävimme pari-kolme kertaa vierailumme aikana. Laite ihastutti pyörityksellään. En käyttäisi laitteen yhteydessä termiä hurja, mutta jotain pientä nipistelyä oli havaittavissa vatsanpohjassa, kun vaunujen pyörimisliike oli osittain pystysuuntainen. Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus.
TROMBI: Sijoitus 6/18. Tämä vuoristorata jäi vain yhden käyntikerran kohteeksi, koska seuralaiseni ei pitänyt laitteesta. Tätä mielipidettä en valitettavasti jaa. Aluksikin rata on profiililtaan hyvin mielenkiintoinen. ”Vaunut” ovat todellisuudessa häkkejä, joihin noustaan seisomaan. Häkit kallistetaan eteenpäin, kunnes ”uhrit” ovat vatsa maata päin vaakatasossa. Nostomäki on mielenkiintoisesti aseteltu spiraalin muotoon. Itse rata on lopulta rauhallisempi kuin miltä se näyttää. Kierteet ja kaarteet tulevat tiukoilla käännöksillä ja kieltämättä joissain kohdissa saa pitää häkin turvaosista ihan kunnolla kiinni. Rata on ikään kuin extreme-kokemus, mutta toisaalta se ei ole sitä kuitenkaan. Hauska kohde joka tapauksessa ja toivon, että rata saa vielä monia ajovuosia huvipuistossa, vaikka tästä ei kaikki olisikaan samaa mieltä.
HIGH VOLTAGE: Sijoitus 5/18. En tiedä, mikä tässä laitteessa viehätti itseäni niin paljon, että sijoitin sen näinkin korkealle. Kieputus väärin päin kaikkiin mahdollisiin suuntiin hieman korkeammalla kai tekee jotain psyykelle. Se ja sijainti aivan järven rannalla.
HYPE: Sijoitus 4/18. No joo, on tämä hurja. Ehkä vähän liiankin hurja omaan makuun. Vuoden 2017 uutuuslaitteen jonotusalue on mielenkiintoinen. Se toisaalta vaikuttaa jollain nykyaikaisella tavalla hienolta ja modernilta, jota pitkin kävellessään tuntee jälleen sykkeen nousevan huippuunsa. Toisaalta jonotusalueesta saa hieman keskeneräisen vaikutelman. Tavallaan jäin odottamaan jotain hienompaa kohteen jonotuksesta, mutta en oikein osaa täsmentää, mitä se voisi olla. Rata puolestaan on aika kauhea. En tarkoita tässä tapauksessa pelkästään negatiivisella tavalla. Turvapuomit kiinnitetään Ukon tavoin reisien/lantion päälle, ja siinä se. Lähtökiihdytys on kolmivaiheinen, joista ensimmäisessä vaiheessa lähinnä mietitään ”miksi tulin tähän laitteeseen?” Toinen kiihdytys on mielestäni pahin, jonka aikana vaunut sinkoutuvat erittäin voimakkaasti taaksepäin, ja nostavat jo suhteellisen korkealle. Kolmas kiihdytys on sitten se, jolla noustaan lakikorkeudelle (olikohan se nyt jotain 45 metriä), ylhäällä tehdään kierre pää alaspäin ja lopulta syöksytään kohti maata. Mikään pudotuksista ei tuntunut itselleen erityisen hyviltä ja kierteen aikana saatoin vähän tuntea pelkoa turvapuomien luotettavuutta kohtaan. Vaikka ajon jälkeinen fiilis oli aivan järjettömän hyvä, oli itse ajo sellainen tekijä, joka laskee uutuuslaitteen sijoituksen omalta osaltani pois TOP3:sta. Suosittelen hulluille hevijuusereille.
HALF PIPE: Sijoitus 3/18. Ehdottomasti Särkänniemen parhaimmistoa. Laite on ilmeisesti vuoristorata, vaikka vaunut kulkevatkin vain U:n muotoista reittiä. Radalle pitää kiivetä kolmikerroksista vastaavan kerrostalon portaikkoa, kunnes saavuttaa jonotusalueen. Rata näyttää kieltämättä jo vaunuun istuttaessa hurjalta, mutta kyyti on loppupeleissä todella pehmeää. Hurja pyörintä yhdistettynä lautan edestakaiseen liikehdintään saavat parhaimmillaan tuntuvan airtime -kokemuksen. Maisemat Näsijärvelle – silloin kun ne ehtii nähdä ajon aikana – ovat huikeat.
X: Sijoitus 2/18. Viime vuoden uutuus X yllätti erittäin positiivisesti. Hurjasta ulkovaikutelmasta huolimatta kyyti ajon aikana on todella pehmeää, mikä tuntuu jopa hämmentävältä, koska ajon aikana voi todella tuntea G-voimat paremmin kuin missään muussa laitteessa (no, ehkä Hype on poikkeus). Kyyti ei lopulta ota oikeastaan yhtään itseäni vatsasta, mutta elämys on vertaansa vailla. Super!
TORNADO: Sijoitus 1/18. Särkänniemen ylivoimaisesti paras laite. Puiston suurin vuoristorata hallitsee pitkälti Näsinneulan ympäristöä ja adrenaliini nousee jo siinä vaiheessa pintaan, kun kävelee kobrasilmukan alapuolelta laitteen ollessa käynnissä. Lastauslaituri sijaitsee maan alla, mikä antaa kyseiselle vuoristoradalle vain lisäviehätystä. Nostomäen jälkeinen alamäki on radan paras ja hurjin kohta, vaikkei mikään muukaan kohta vuoristoradasta ole huonoa. Hurjista kaarteista ja kierteistä huolimatta kyyti on miellyttävän pehmeää. Aivan mahtava!
Särkänniemen visuaalisuus ja esteettisyys nojaa paljolti Näsijärveen, kuten aikaisemmin totesinkin. Teemoituksessakin on mielestäni onnistuttu erittäin hyvin. Alueellisesti jaettu Särkänniemi toteuttaa mielestäni kiitettävästi elämyspuiston ajatusta. Koiramäen eläinpuisto on kuin astuisi keskelle satumaata hurmaavien eläinten parissa. Angry Birds -maa on kuin lasten paratiisi Näsijärven ääressä ja Highway on selkeä hurjapäiden alue. Tämän lisäksi alueen yleisilmettä hallitseva Näsinneula akvaarioineen ja planetaarioineen tarjoaa tekemistä melkein jo toisen vierailupäivän osalle. Valitettavasti itselläni oli aikaa vierailulle vain seitsemän tunnin ajan, joka tuntui enemmän parilta hassulta tunnilta. Huvipuisto tarjoaa kaikkea kaikenikäisille ja mikä oli itselle erittäin miellyttävä yllätys, asiakaspalvelu. Laitekuskit olivat ystävällisempiä kuin missään aikaisemmin vierailemassani paikassa. Tähän astisessa kokemuksessa ja vertailussa Linnanmäen ja Tykkimäen kanssa Särkänniemi on suvereenisti Suomen paras huvipuisto – nähtäväksi jää, miten Nokkakivi ja Powerpark vastaavat tähän haasteeseen, kunhan näihin kohteisiin pääsee kunnolla vierailemaan.
Särkänniemessä päädyttiin käymään huvipuiston kannalta parhaana mahdollisena aikana. Oli kesäkuun 22. päivä, vain päivä ennen juhannusaattoa. Tämän lisäksi Tampere kuului epävakaan säärintaman alueelle, jolla oli varmasti myös roolinsa asiakaskunnan harventamisessa. Loppujen lopuksi päivästä tuli huikean hyvä, ilma oli hieman viileä, vesisateita tuli kuuroluonteisesti, mutta aurinko pääsi paistamaan myös sopivissa väleissä.
Mikä ajankohdassa oli parasta, oli juurikin jonojen täydellinen puuttuminen. Kaikkiin kohteisiin pääsi melkein välittömästi ja joissain tapauksissa laitteissa tuli juostua useamman kerran.
Ennen varsinaista huvilaiteosiota Särkänniemi on aina aloitettu sen suurimmalla maamerkillä, Näsinneulalla. Lapsuudesta – noin 15 vuoden takaa – minulla on hämäriä muistikuvia muutamasta laitteesta, sekä Näsinneulasta, josta en silloin uskaltanut ihailla maisemia. Nyt korkean paikan sietokyky on huomattavasti parempi, joistakin huvilaitteista on saanut käsin kosketeltavaa harjoitusta näin aikuisiällä. Näsinneulan avulla oli hienoa avartaa joitain muistikuvia, ihailla puistoa nykyisessä muodossaan sekä suunnitella mahdollista reittiä kohteiden ja laitteiden parissa.
Särkänniemen ehdoton vahvuus on Näsijärvessä, sen tarjoamissa upeissa maisemissa sekä laitteiden nokkelalla sijoituksella järven ympäristöön. Parhaiten maiseman esteettisyyttä käyttää hyväkseen Kantti X Kantti, MotoGee sekä jopa Half Pipe, vaikkei se järven välittömässä läheisyydessä olekaan. Järven osallisuutta hurjuuselämyksen tuottamisessa on ajateltu myös erittäin kekseliäästi. Esimerkiksi Ilmaveivi tai Trombi käyvät välillä niin lähellä vedenpintaa, että melkein voisi odottaa loiskahtavansa veteen kesken ajon.
Näsinneulassa vieraillessamme sattui myös ensimmäinen sadekuuro, joten päätimme toistaiseksi pysyä rakennuksessa. Mikäpä sen parempi kuin suunnata seuraavaksi akvaarioon. Kohde on hieno, mutta jostain syystä aiheutti minulle jo jonkinlaisen pahoinvointiaallon. Uskoisin, että tämä on johtunut syvyyslaseista, joita epäilin tästä salaperäisestä äklötyksestä.
Tämän jälkeen kävimme Planetaarion ensimmäisessä näytöksessä, joka meidän tapauksessa sattui olemaan ”Me ja muukalaiset”, jossa selviteltiin elämän mahdollisuutta muualla avaruudessa. Toisessa näytöksessä perehdyttiin aurinkokunnan ihmeellisyyksiin. Näytökset olivat selvästi suunnattu enemmän lapsille kerronnan ja esitystavan perusteella. Itselleni ja seuralaiselle Planetaario taisikin toimia ennemmin päiväunitilana, koska me ihan oikeasti nukahdettiin molemmissa näytöksissä. Hyvä rauhoittumispaikka nähtävästi.
Lopulta kun pääsimme ulos huvipuiston puolelle, olikin mukava nähdä auringonpaistetta ja sinistä taivasta, vaikka taivaanrantaa kehystivätkin ajoittain hyvin synkän näköiset pilvet. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä meidän lisäksemme, mutta jonoja ei kertynyt missään vaiheessa. Seitsemän tunnin mittaisen aukioloajan kuluessa kävimme kaiken kaikkiaan 18 eri laitteessa, jotka on jälleen sijoiteltu kokemuksen ja jälkipuinnin perusteella paremmuusjärjestykseen. Jotkin kohteet olivat yksinkertaisesti niin huippuja, että ne vaativat useamman käyntikerran.
KANTTI X KANTTI: Sijoitus 18/18. Laite sai viimeisen sijan meidän vierailemistamme laitteista, mutta ei suinkaan ollut mikään huono kokemus. Sijoitukseltaan laite saa täyden erinomaisen arvosanan. Huikean kauniin järvimaiseman rannalla, Angry Birds -alueen reunalla toimiva vanhojen autojen rata on kokemuksen arvoinen, ja vähintään sitä voi pitää rauhoittavana kohteena hevijuuserilaitteiden ohessa.
VAUHTIMATO: Sijoitus 17/18. Särkänniemen pienin ja lapsiystävällisin vuoristorata sijaitsee osana Angry Birds -maata, heti sen uuden 45-metrisen isoveljensä välittömässä läheisyydessä. Tämä on toinen hyvistä ”rauhoituskohteista”, ja pienen metsikön reunalla kiertelevä vuoristorata hurmaa kyllä hieman suuremmatkin kävijät mukavan leppoisalla kyydillään. Suositeltava kohde, erityisesti niille, joita ei hurjat laitteet kiinnosta.
VIIKINKILAIVA: Sijoitus 16/18. Tämä laite sai isompien joukosta sen huonoimman sijoituksen, koska jostain syystä tämä laitetyyppi saa minut hyvin huonovointiseksi nykyään. En ymmärrä, miten keinuva liike voi toimia perusteena huonolle ololle, koska kuitenkin huomattavasti hurjemmissa kohteissa pystyn käymään ilman minkäänlaisia ongelmia. Merisairautta maalla…
HUVIMAJA: Sijoitus 15/18. Laite oli mielestäni sijoitettu taitavasti kauniin metsikön varrelle. Karuselli itsessään näytti hieman kuluneelta ja mielessäni kävi, milloin karusellin kattosuojaa on esimerkiksi uusittu. Vauhti oli leppoisaa pyöritystä ja toimi miellyttävänä rauhoittajana hurjien laitteiden ohella.
ILMAVEIVI: Sijoitus 14/18. Tämä kohde on yksi henkilökohtaisia suosikkejani jo lapsuudesta, ja tässä voi todella kokea lentämisen tunnetta. Laite on hienonnäköinen – kuten kaikki ketjukarusellit tahtovat olla – ja sijoittelu järvenreunalla tarjoaa ekstrahauskan kokemuksen. Alhainen sijoitus johtuu lähinnä seuraavista ajokerroista, jolloin laitteen mielenkiinto oli jo omaan tuntumaan pienempi.
HURRICANE: Sijoitus 13/18. Laite näytti ulkoapäin hurjemmalta, mitä se lopulta olikaan. Kyyti oli oikeastaan hyvin leppoisaa – ja epätavallisen tuntuista. Sivuttaiskeinunta ei yllättäen tuntunut niin pahalta, mitä olisi voinut olettaa ja meillä oli kuitenkin Viikinkilaiva koettuna juuri ennen tätä laitetta.
TAKE OFF: Sijoitus 12/18. Jostain syystä tämä laite aiheutti pettymyksen hurjien laitteiden Highwayllä. Pyöritystä ja kieputusta tuli kyllä jonkin verran, mutta maisemia ei paljon ehtinyt katselemaan ajokokemuksen aikana ja tämä olisi sentään ollut jotain toivottavaa, koska muuten en saanut oikein mitään irti tästä laitteesta.
KOSKISEIKKAILU: Sijoitus 11/18. Aivan Tukkijoen veroinen kastelulaite tämä kohde ei ole, mutta tarjoaa silti riittävästi riemun ja jännityksen hetkiä. Kävimme kohteessa peräti kolme kertaa, lähinnä siksi että yritimme kastua. Viimeisellä ajolla lauttamme käyttäytyikin muihin ajoihin nähden eri tavalla ja alkoi pyöriä laineiden vietävänä suhteellisen hurjasti, mikä toi kohteeseen ylimääräistä viehätystä. Vierailemisen arvoinen.
TYRSKY: Sijoitus 10/18. Vaikkei olekaan mikään varsinainen hevijuuserilaite, tarjoaa tämä kohde ratkiriemukkaita hetkiä. Alku muistuttaa hyvin paljon Tykkimäen Trombia, mutta lisäelementin tähän kohteeseen tuo toinen radan pätkä, joka antaa laitteelle tietyllä tavalla hurjemman vaikutelman. Todella hauska ja suositeltava kokemus, tosin itse en enää koskaan mene tähän laitteeseen heti X:n jälkeen. Lesson learned.
TUKKIJOKI: Sijoitus 9/18. Tukkijoki on ollut jo lapsena yksi suosikkilaitteistani, mutta tässä kohteessa tuli lopulta vierailtua vain kerran, koska jotenkin kastumista ei halunnut kokea uudestaan. Ajon aikana koskenlasku tarjoaa pari yllättävää alamäkeä ennen lopun suurinta pudotusta. Kulku laitteeseen on hieno mielestäni ja ylikulkusillalta on hauska katsella muiden ”uhrien” riemunkiljahduksia takuuvarman kastumisen edellä.
MOTOGEE: Sijoitus 8/18. Vuoristoratojen ystävänä on pakko todeta, että Särkänniemen tarjonta radoissa on hyvin mielenkiintoinen. Saa istua jalat roikkuen radan alapuolella, saa kieppua jättimäisen rullalaudan päällä, saa lentää häkin sisällä – ja sitten saa ajaa moottoripyörällä. MotoGeessä paras kohta on lähtökiihdytys, joka on mielestäni hyvin pehmeä, vaikka syke nousi yhtä nopeasti huippuunsa lähtökiihdytyksen myötä. Loput radasta muistuttaa vähän idän pikajunaa jyrkillä kaarteillaan. Järvimaisema pääsee tässäkin kohteessa edukseen. Loppujarrutus oli omaan makuun vähän liian raju.
TROIKA: Sijoitus 7/18. Tässä kohteessa kävimme pari-kolme kertaa vierailumme aikana. Laite ihastutti pyörityksellään. En käyttäisi laitteen yhteydessä termiä hurja, mutta jotain pientä nipistelyä oli havaittavissa vatsanpohjassa, kun vaunujen pyörimisliike oli osittain pystysuuntainen. Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus.
TROMBI: Sijoitus 6/18. Tämä vuoristorata jäi vain yhden käyntikerran kohteeksi, koska seuralaiseni ei pitänyt laitteesta. Tätä mielipidettä en valitettavasti jaa. Aluksikin rata on profiililtaan hyvin mielenkiintoinen. ”Vaunut” ovat todellisuudessa häkkejä, joihin noustaan seisomaan. Häkit kallistetaan eteenpäin, kunnes ”uhrit” ovat vatsa maata päin vaakatasossa. Nostomäki on mielenkiintoisesti aseteltu spiraalin muotoon. Itse rata on lopulta rauhallisempi kuin miltä se näyttää. Kierteet ja kaarteet tulevat tiukoilla käännöksillä ja kieltämättä joissain kohdissa saa pitää häkin turvaosista ihan kunnolla kiinni. Rata on ikään kuin extreme-kokemus, mutta toisaalta se ei ole sitä kuitenkaan. Hauska kohde joka tapauksessa ja toivon, että rata saa vielä monia ajovuosia huvipuistossa, vaikka tästä ei kaikki olisikaan samaa mieltä.
HIGH VOLTAGE: Sijoitus 5/18. En tiedä, mikä tässä laitteessa viehätti itseäni niin paljon, että sijoitin sen näinkin korkealle. Kieputus väärin päin kaikkiin mahdollisiin suuntiin hieman korkeammalla kai tekee jotain psyykelle. Se ja sijainti aivan järven rannalla.
HYPE: Sijoitus 4/18. No joo, on tämä hurja. Ehkä vähän liiankin hurja omaan makuun. Vuoden 2017 uutuuslaitteen jonotusalue on mielenkiintoinen. Se toisaalta vaikuttaa jollain nykyaikaisella tavalla hienolta ja modernilta, jota pitkin kävellessään tuntee jälleen sykkeen nousevan huippuunsa. Toisaalta jonotusalueesta saa hieman keskeneräisen vaikutelman. Tavallaan jäin odottamaan jotain hienompaa kohteen jonotuksesta, mutta en oikein osaa täsmentää, mitä se voisi olla. Rata puolestaan on aika kauhea. En tarkoita tässä tapauksessa pelkästään negatiivisella tavalla. Turvapuomit kiinnitetään Ukon tavoin reisien/lantion päälle, ja siinä se. Lähtökiihdytys on kolmivaiheinen, joista ensimmäisessä vaiheessa lähinnä mietitään ”miksi tulin tähän laitteeseen?” Toinen kiihdytys on mielestäni pahin, jonka aikana vaunut sinkoutuvat erittäin voimakkaasti taaksepäin, ja nostavat jo suhteellisen korkealle. Kolmas kiihdytys on sitten se, jolla noustaan lakikorkeudelle (olikohan se nyt jotain 45 metriä), ylhäällä tehdään kierre pää alaspäin ja lopulta syöksytään kohti maata. Mikään pudotuksista ei tuntunut itselleen erityisen hyviltä ja kierteen aikana saatoin vähän tuntea pelkoa turvapuomien luotettavuutta kohtaan. Vaikka ajon jälkeinen fiilis oli aivan järjettömän hyvä, oli itse ajo sellainen tekijä, joka laskee uutuuslaitteen sijoituksen omalta osaltani pois TOP3:sta. Suosittelen hulluille hevijuusereille.
HALF PIPE: Sijoitus 3/18. Ehdottomasti Särkänniemen parhaimmistoa. Laite on ilmeisesti vuoristorata, vaikka vaunut kulkevatkin vain U:n muotoista reittiä. Radalle pitää kiivetä kolmikerroksista vastaavan kerrostalon portaikkoa, kunnes saavuttaa jonotusalueen. Rata näyttää kieltämättä jo vaunuun istuttaessa hurjalta, mutta kyyti on loppupeleissä todella pehmeää. Hurja pyörintä yhdistettynä lautan edestakaiseen liikehdintään saavat parhaimmillaan tuntuvan airtime -kokemuksen. Maisemat Näsijärvelle – silloin kun ne ehtii nähdä ajon aikana – ovat huikeat.
X: Sijoitus 2/18. Viime vuoden uutuus X yllätti erittäin positiivisesti. Hurjasta ulkovaikutelmasta huolimatta kyyti ajon aikana on todella pehmeää, mikä tuntuu jopa hämmentävältä, koska ajon aikana voi todella tuntea G-voimat paremmin kuin missään muussa laitteessa (no, ehkä Hype on poikkeus). Kyyti ei lopulta ota oikeastaan yhtään itseäni vatsasta, mutta elämys on vertaansa vailla. Super!
TORNADO: Sijoitus 1/18. Särkänniemen ylivoimaisesti paras laite. Puiston suurin vuoristorata hallitsee pitkälti Näsinneulan ympäristöä ja adrenaliini nousee jo siinä vaiheessa pintaan, kun kävelee kobrasilmukan alapuolelta laitteen ollessa käynnissä. Lastauslaituri sijaitsee maan alla, mikä antaa kyseiselle vuoristoradalle vain lisäviehätystä. Nostomäen jälkeinen alamäki on radan paras ja hurjin kohta, vaikkei mikään muukaan kohta vuoristoradasta ole huonoa. Hurjista kaarteista ja kierteistä huolimatta kyyti on miellyttävän pehmeää. Aivan mahtava!
Särkänniemen visuaalisuus ja esteettisyys nojaa paljolti Näsijärveen, kuten aikaisemmin totesinkin. Teemoituksessakin on mielestäni onnistuttu erittäin hyvin. Alueellisesti jaettu Särkänniemi toteuttaa mielestäni kiitettävästi elämyspuiston ajatusta. Koiramäen eläinpuisto on kuin astuisi keskelle satumaata hurmaavien eläinten parissa. Angry Birds -maa on kuin lasten paratiisi Näsijärven ääressä ja Highway on selkeä hurjapäiden alue. Tämän lisäksi alueen yleisilmettä hallitseva Näsinneula akvaarioineen ja planetaarioineen tarjoaa tekemistä melkein jo toisen vierailupäivän osalle. Valitettavasti itselläni oli aikaa vierailulle vain seitsemän tunnin ajan, joka tuntui enemmän parilta hassulta tunnilta. Huvipuisto tarjoaa kaikkea kaikenikäisille ja mikä oli itselle erittäin miellyttävä yllätys, asiakaspalvelu. Laitekuskit olivat ystävällisempiä kuin missään aikaisemmin vierailemassani paikassa. Tähän astisessa kokemuksessa ja vertailussa Linnanmäen ja Tykkimäen kanssa Särkänniemi on suvereenisti Suomen paras huvipuisto – nähtäväksi jää, miten Nokkakivi ja Powerpark vastaavat tähän haasteeseen, kunhan näihin kohteisiin pääsee kunnolla vierailemaan.
Niin sellaisista joissa en ole ollut itse kuin niistä joissa olen ollut 