Everland 27.8.2016

[Pyy]

Olin elokuun lopulla työmatkalla Etelä-Korean Soulissa ja vapaan viikonlopun aikana piti toki tutustua myös hieman Soulin huvipuistotarjontaan. Tästä suurkaupungista löytyy parikin isoa huvipuistoa. Lotte World sijaitsee aivan kaupungin keskustassa (metropysäkki: Jamsil) ja se sisältää mm. maailman suurimman sisätiloihin rakennetun teemapuiston. Jättimäinen Everland sijaitsee puolestaan kaupungin laitamilla ja sen naapurissa komeilee vesipuisto Caribbean Bay.

Tuona helteisenä lauantaiaamuna päätin lähteä päiväretkelle Everlandiin, sillä minua kiinnostivat erityisesti puiston runsaasti kehuja kerännyt Intaminin puuvuoristorata T express sekä puistossa majailevat kaksi jättiläispandaa. Pelkkä puistoon pääseminen kesti peräti kolme tuntia: ensin parin kolmen vaihdon kautta metrolla Gangnamiin, sieltä tunnin kestävä bussimatka (bussi 5002) Everlandin ja Caribbean Bayn valtavalle pysäköintialueelle, josta vielä bussilla Everlandiin. Pysäköintialueelle tulee myös Yongin Ever linen metrojuna Giheung Stationilta puolessa tunnissa, mutta Giheungiin pääseminen vaatii suurempia ponnisteluja ja useampia vaihtoja Gangnamiin verrattuna. Suosittelen siis lämpimästi bussia.

Saavuin paikalle heti puiston avauduttua eikä jonoja pahemmin näkynyt. Passiani näyttämällä sain turistialennuksen lippukassalla. Pääsin katsomaan pandoja sen kummempia jonottamatta ja laitteisiinkin oli vain pieni jono. Alue oli valtavan iso ja vehreä ja hienosti teemoitettu. Korkeuseroja oli huimasti ja välimatkat olivat pitkiä. Kävelyä helpottamaan oli tehty samantyyppisiä liukuhihnoja kuin lentokentillä ja olipa puiston sisällä myös tuolihissi. Välillä tiet suljettiin näyttävän paraatin ajaksi. Eksoottisia lintuja lensi ympäriinsä ja viikinkilaivassa matkustajat yllätti holtittomasti harhaileva lepakko, jonka työntekijä huitoi pois.

Vähitellen porukkaa alkoi valua puistoon. Jonot kasvoivat, lapsia ja lastenrattaita oli kaikkialla jopa riesaksi asti. Jonotin T Expressiin reilun tunnin, toisella kertaa jonotusaika oli jo kaksi tuntia. Kyyti oli huikeaa ja erosi kaikista siihen asti kokemistani puuvuoristoradoista. Alun lasku oli henkeäsalpaavan jyrkkä, tuntui lähes pystysuoralta. Meno oli välillä melko äkäistäkin mutta silti miellyttävää. Asiakkaille järjestettiin ennen lähtöä ohjattu niskavenyttely, mikä tulikin ihan tarpeeseen.

Tuijoteltuani vielä tovin pandoja ja ihasteltuani puiston vehreyttä ja hienoa teemoitusta päätin skipata illan ilotulitukset ja lähteä kolme tuntia kestävälle paluumatkalle samoja jälkiä pitkin. Yli kolmenkymmenen asteen helle ja sinne tänne sinkoilevat lapsiperheet rattaineen veivät voimat, mutta kaiken kaikkiaan päiväretki oli oikein onnistunut!